perjantai 8. kesäkuuta 2012

Oletko laiha läski vai lihaksikas atleetti?

Erilaisista kehonkoostumusmittauksista on tullut viime aikoina suosittu tapa kartoittaa kehon todellista kuntoa ja koostumusta. Silmämääräisesti voi jokainen tarkistella omaa kuontaloaan ja lisätä "menetelmään" reippaan pihtiotteen ja puristella omaa nahkaansa eri puolelta kehoa. Myös suosimani keino rasvamassan määrittelemiseksi on helppokäyttöinen: hyppää alasti tasajalkaa peilin edessä ja katso, kuinka paljon liikettä saat aikaan.
Jos kuitenkin kaipaat hieman tarkempaa ja syvemmältä luotaavaa menetelmää, on keinoja monia. Itse hankin asiakaskäyttöön Omronin BF 511 kehonkoostumusmittarin. Jos rahaa olisi rutkasti, olisin voinut ostaa hintavamman Tanitan tai InBody mittarin. Omronin lisäksi teen PT-asiakkaille myös pihtimittauksen.

Kuinka laite toimii?
Omron BF 511 mittaa kehon rasvaprosentin biosähköisen imbedanssin menetelmällä. Lihaksissa, verisuonissa ja luissa on paljon vettä, joka johtaa hyvin sähköä. Kehon rasva taas on sellaista kudosta, jonka sähkönjohtokyky on alhainen. Laite lähettää kehon läpi jalkapohjista ja käsistä heikon sähkövirran ja sen avulla määrittelee kehon rasvakudoksen määrän.
Mittaus olisi suositeltavaa tehdä joko aamulla tai illalla ja mielellään niin, että ateriasta on ainakin kaksi tuntia. Myös suurten vesimäärien nauttimista ennen mittausta tulisi välttää. Naisilla myös kuukautiskierto saattaa hieman vaikuttaa tulokseen. Luotettavaa tietoa kehon koostumuksesta saadaan, kun mittaus suoritetaan säännöllisin väliajoin, aina samaan aikaan päivästä, samalla laitteella ja mielellään sama mittaaja.                     

Mitä mittaus sitten kertoo?   Ennen mittausta laitteeseen syötetään henkilötiedot eli ikä, pituus ja sukupuoli. Tulokset kertovat BMI:n eli body mass index-arvon, kehon rasvaprosentin, luuntolihaksen määrän sekä viskeraalisen eli sisäelinten ympärille kerääntyneen rasvan määrän.   

Ihonalainen rasva ei kerry ainoastaan vatsan seudulle, vaan myös käsivarsiin, yläselkään, lanteisiin ja reisiin. Kehotyyppimme määrittelee sen, mihin ylimääräinen rasva ensimmäisenä hakeutuu. Joillakin rasva kertyy enimmäkseen vatsan seudulle ja yläselkään, kun taas toisilla "muhkuroita" kasaantuu lantiolle, reisiin ja pakaroihin. Terveellisellä ruokavaliolla ja järkevällä liikunnalla voidaan alentaa kehon rasvaprosenttia. Varsinaista paikallista rasvanpolttoa, esimerkiksi ainoastaan vatsan seudulta tai pakaroista on haastavaa toteuttaa, mutta kokonaisrasvan määrää laskemalla ja toivottua kohtaa kiinteyttämällä lihaskuntoharjoittelulla voidaan aikaansaada hyviä tuloksia. Pelkkä aerobisen harjoittelun lisääminen, kuten pelkkä jumppatunneilla käyminen ei auta silloin, kun halutaan kasvattaa lihasmassan määrää. Liiallinen aerobinen harjoittelu yhdistettynä "spartalaiseen" ruokavalioon tekee yhtälöstä mahdottoman. Tyhjästä on vaikea nyhjäistä!        
Sisäelinten ympärille kertyvä viskeraalinen rasva on  selvä terveysriski. Karkeasti voidaan sanoa, että ihmisillä, joilla on suuri vatsa on myös korkeampi viskeraalisen rasvan määrä. Tämä altistaa metaboliselle oireyhtymälle eli mm. aikuisiän diabetekselle ja korkeille kolesteroli- ja verenpainearvoille.

Mittauksessa saadaan myös arvio luustolihaksen määrästä. Luustolihakset saavat aikaan liikettä ja tämän kudoksen määrää voidaan kasvattaa liikunnalla.Suuri määrä lihaskudosta kasvattaa energian kulutuksen määrää, jolloin ravinto ei niin helposti muodostu rasvaksi. Lihakset antavat keholle sen ulkomuodon ja muokkaavat kehoa toivottuun suuntaan.
Lihaskudoksen määrää voi kasvattaa kuntosaliharjoittelulla, jossa vastuksena käytetään riittävän suuria painoja ja pieniä toistomääriä. Pienten painojen loputon vatkaaminen ei tuota toivottua tulosta.
Jokainen mittaustulos on arvio senhetkisestä tilanteesta ja tulokseen vaikuttavat monet tekijät.
Mittaus kannattaa tehdä säännöllisin väliajoin ja koettaa minimoida mahdolliset haittatekijät, jotta saataisiin mahdollisimman oikea ja paikkansa pitävä mittaustulos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti