sunnuntai 23. joulukuuta 2012

JOULU EI LIHOTA!


Taas lähestyy se aika vuodesta, kun jo etukäteen stressataan jouluruokailusta ja liikasyömisestä. Moni pelkää lihovansa ja paisuvansa joulun pyhien aikana ja miettii jo, kuinka ylensyömiseltä vältytään.
Muutama lohdutuksen sana:
- kukaan tervettä arkiruokailua noudattava ei paisu jouluna, ainakaan pysyvästi. Joulu kestää yhden hieman pidemmän viikonlopun verran. Jos syöt normaalisti terveellisesti ja noudatat lautasmallia syömisessäsi, et pysty, eikä elimistösi halua vastaanottaa joulunakaan valtavia määriä rasvaista tai epäterveellistä ruokaa. Ja eihän jouluruoka sinällään ole lihottavaa, kuten ei kunnon ruoka muutenkaan: valitse hyviä ja fiksuja herkkuja joulupöytääsi; kalaa, salaatteja, juureksia, rasvatonta, vaalea lihaa ja paljon hedelmiä välipaloiksi. Nauti perinteisistä herkuista, kuten rosollista, graavatuista kaloista, laatikoista ja syö tummaa joululimppua. Nauti, älä syyllisty!
Sillä kyllähän tosi on, että joulun ja uuden vuoden välisellä ruokailulla ei ole merkitystä, jos uuden vuoden ja joulun välinen ruokailu ja liikunta ovat kunnossa!

Nautitaan siis hyvällä omallatunnolla Heli Laaksosen "Joulupatjan" ohjeiden mukaan.

"Joulupatja o mu omakeksimä perinne, mink mää tahtoissin lanseerat niil ihmisil, ketkä tahto viättä lepojoulu.

Joulupatja tehrä nii, et jouluaattoaamun sänkyst raahata patja keskel olohuane lattia peittoines tyynyines päivines. Ympärs asetella ruakka (mitä ei ole itte tehty vaa myyjäisist ostettu tai jonku ahkeran jouluihmisen laittama), namei ja uussi kirjoi ja mitä muit paketei onki sattunu saama.

Siäl peito al sit maatta uuttevuatte saak, käännetä välil kirja sivui taik kylkke ja ojennella kätt kohren konvehtei. Viarai ei saa tul käymä, eikä itte kuulu käyrä missä.

Ei ol väli onk yksinäine, parilline taik perheline - joulupatja o joustava ratkaisu. Ku siit nousse, o niin kyllästyny makkamisse ja niin täys tyäntouhu ja toiminna ilo, et sitä riittä pitkäl kevässe."

RYHDIKÄS IHMINEN ON KAUNIS!



Sain innoituksen kirjoittaa ryhdistä, kun erään aamutreenin pääteeksi törmäsin Alexander Stubbiin Nokia Housessa. Ensin kuului selkäni takaa tuttu ääni ja sitten näkyi koko komeus tyylikkässä puvussa. Ja se ryhti! Pään kannatus, rinta rottongilla, selkä hyvässä asennossa ja muutenkin niin sporttinen olemus. Sellaista on ilo katsella. Rohkaisin mieleni ja laitoin Herra Stubille pienen kehun ja hänpä vastasi ja kertoi hyvän asennon salaisuuden löytyvän painonnostosta. Hän on kuulemma löytänyt lajin vajaa vuosi sitten. Enpä voinut muuta todeta kuin "Keep it up!"
Valitettavasti hyvään ryhtiin törmää nykyään liian harvoin. Olen monesti miettinyt, miksi niin moni haluaa näyttää Quasimodolta ja jo niin aikaisella iällä ( tai sitten harvempi oikeasti katsoo itseään peilistä): pää painuu eteen ja "emännän kyttyrä" yläselässä korostuu. Ja kun hartia ja pää alkavat painua etukenoon, niin vähitellen muu kroppa seuraa perässä. Liian moni nuori tänä päivänä näyttää selkärangattomalta ja jo hieman vanhemmilla pää kurkistaa hartioiden välistä kuin kilpikonnalla konsanaan.
Kuinka tähän ryhtiin saisi sitten hieman kohennusta?
No, ihan ensimmäiseksi voi hetken tutkia peilin edessä omaa asentoaan edestä ja takaa. Mistä pullottaa liikaa ja missä on liikaa ojennusta. Sivusta katsottuna selän pitäisi olla S-kaaren muotoinen. Hartiat jotakuinkin keskiasennossa, rinta auki, pää linjassa muun vartalon kanssa ja leuka "sisässä." Keskivartalon kohdalla navan alta pientä kiristystä, vatsa piiloon ja lantio rintakehän alle.
Jos ryhti on alkanut painua kasaan, niin yleensä yläselän treenaaminen, rintalihasten venyttäminen ja keskivartalon tukilihasten vahvistaminen tekevät jo paljon. Ohjeita löytyy netistä vaikka kuinka paljon ja minulta saa lisää :=)
Tutkipa oheista kuvaa ja mieti, löydätkö itsesi jostain hahmosta?
Ryhdikästä päivää!