maanantai 28. toukokuuta 2012

Magnesium auttaa öiseen levottomuuteen


Olen ollut viimeisen, ehkä puolen vuoden ajan hieman huono nukkuja. Nukahtaminen sujuu alle sekunnissa, mutta sitten herään klo.3-4 välillä, eikä uni tahdo tulla silmään uudelleen. Olen ajatellut, että tämäkin vaiva "kuuluu ikään" ja sen kanssa pitää vaan oppia elämään ja kärvistelemään.
Sen olen myös oppinut, että on turha pyöriä sängyssä, laskea lampaita tai koettaa rentoutua ja toivoa parasta. Yleensä otan kirjan ja valitsen rauhallista musiikkia iPodista. Uni tulee yleensä noin tunnissa, siis yleensä. Jos päivä on ollut vauhdikas ja olen vielä tehnyt oman punttitreenin salilla, voi valveillaoloa kestää aamuun asti. Sitten onkin seuraavana päivänä niin zombie olo, ettei oikeastaan herää kunnolla laisinkaan.
Mutta sitten luin stressistä ja unesta Kaisa Jaakkolan kirjasta ja vieläpä ostin 5 kerran valmennuspaketin Biosignature-valmentajalle. Jo ensimmäisellä tapaamiskerralla tuli monta hyvää vinkkiä, mutta lähes paras oli uneeni vaikuttava magnesiumin lisääminen. Olen kyllä ottanut tuotetta satunnaisesti, varsinkin rankempien päivien jälkeen, mutta nyt otan magnesiumia joka ilta ja paljon suurempia annoksia.
Ja kyllä tepsii: ei tarvitse heräillä yöllä, ei juosta vessassa, eikä kärsiä öisistä krampeista jaloissa.

Magnesiumia kehiin
Olen ollut viimeisen, ehkä puolen vuoden ajan hieman huono nukkuja. Nukahtaminen sujuu alle sekunnissa, mutta sitten herään klo.3-4 välillä, eikä uni tahdo tulla silmään uudelleen.
Sen olen jo oppinut, että on turha pyöriä sängyssä ja laskea lampaita tai koettaa rentoutua ja toivoa parasta. Yleensä otan kirjan tai valitsen rauhallista musiikkia iPodista. Uni tulee yleensä alle tunnissa.
Mutta sitten luin Kaisa Jaakkolan kirjaa ja vieläpä ostin 5 kerran valmennuspaketin Biosignature-valmentajalle. Jo ensimmäisellä tapaamiskerralla tuli monta hyvää vinkkiä, mutta lähes paras oli uneeni vaikuttava magnesium. Olen kyllä ottanut tuotetta satunnaisesti, varsinkin rankempien päivien jälkeen, mutta nyt otan magnesiumia joka ilta ja paljon suurempai annoksia.
Ja kyllä tepsii: ei tarvitse heräillä yöllä, ei juosta vessassa, eikä kärsiä öisistä krampeista jaloissa.

Muitakin uusia juttuja olen kokeillut, mutta niistä myöhemmin lisää, kun alan saada tuloksia!








perjantai 18. toukokuuta 2012

Riikan kuntokoulu, osa 2


Tänään oli vuorossa kuntosalitreeni Fit1 salilla Matinkylässä. Keskityimme keskivartalon lihasten vahvistamiseen ja käyttämiseen liikkeessä sekä tasapainon kehittämiseen. Treenivälineinä olivat 6 kg Gymstick-painopallo, voimapyörät, keppi, kevyempi painopallo sekä pieni terapiapallo.
Teimme intensiivisen 45 minuutin treenin, jonka aikana haastoin Riikan keskivartalon hallintaa, reaktionopeutta ja tasapainoa.
Riikka on ihanteellinen valmennettava. Hän tarttuu haasteisiin hymyssä suin ja keskittyy jokaiseen suoritukseen. Vielä kun saan hänet unohtamaan itsensä mollaamisen ja jokaiseen huonoon suoritukseen tarttumisen. Tasapainoharjoituksissa tämä tuli esiin useampaankin kertaan.Oppiminen tapahtuu onnistumisen ja epäonnistumisen kautta ja vähitellen, kun asiat tehdään oikein, onnistumisia alkaa tulla enemmän.
Mutta tämänkin päivän harjoittelu näytti sen, että Riikan pinnallisen lihakset ovat vahvat, mutta syviin lihaksiin kaivataan lisää voimaa ja kestävyyttä. Myös liikkuvuutta lannerangan alueella tarvitaan lisää ja siihen Riikka sai jo kotona tehtäviä harjoitteita.


Voimapyörän käyttö onnistui paremmin, kun reisien väliin laitettiin pieni terapiapallo.Reiden lähentäjät ja poikittainen vatsalihas toimivat parina.

Oletko salilla treenaamassa, chattaamassa vai viettämässä aikaa?



Olen treenauttanut viimeisten kuukausien aikana monia asiakkaita eri pääkaupunkiseudun kuntosaleilla.
Asiakasta odotellessa tai treenin aikana tulee välillä vilkuiltua muidenkin salilla olijoiden touhuja ja olen ääneenkin ihmetellyt, miten paljon muuta kuin harjoittelua salilla tehdään.
Sattuipa hauska tilanne muutama päivä sitten: olin asiakkaani kanssa salilla ja teimme hiki hatussa melkoisen vauhdikasta treeniä lyhyillä palautuksilla. Treenaajia oli paljon ja tilaa vapailla painoilla tehtäville harjoitteille oli vähän. Nostin tangon yhden laitteen viereen ja ajattelin hieman pyytää lisätilaa. Nuorehko nainen vieressämme istui reisien lähennys koneessa, tiedätte se penkki, jossa laiskasti availlaan ja suljetaan jalkoja :=) Hänellä oli luurit korvillaan ja hän näppäili iPadiä ja siinä sivussa teki pientä nykytystä jaloilla ikäänkuin ajankuluksi. Hänen tietokonelaukkunsa ja salkkunsa olivat lattialla ja pyysin häntä siirtämään niitä. "Anteeksi, mutta onko sulla pitkä sarja ja voisitko ystävällisesti siirtää laukkusi." - Ei vastausta, ei katseen nostoa. Siis ei kuullut. Uusi yritys. "Anteeksi voisitko..ja samalla pieni kosketus olkapäähän.
Nainen nosti katseensa, katsoi minua ja otti luurit pois korviltaan. "Joo, kyllä mulla vielä menee tässä hetki...." ja laittoi luurit takaisin ja jatkoi harjoitustaan iPadin parissa.
Hän istui laitteessa ainakin 10 minuuttia, eikä oikeastaan tehnyt mitään harjoitteluun liittyvää. Yhtä hyvin hän olisi voinut istua kahvilassa.
OK, parempi tämä kuin löhötä sohvalla tai mättää sipsejä sängyssä, mutta oikeesti, jotain rajaa.
Salilla näkee paljon ihmisiä, jotka sarjojen välillä ja jopa liikkeiden aikana keskittyvät puhelimeen, soittimeen, iPadiin tai puhuvat "business-puheluja." 



Minä toivoisin ja opetan asiakkailleni, että salille tullaan treenaamaan ja keskittymään harjoitukseen. Ja jos ei huvita treenata kunnolla, niin ei ainakaan tarvitse häiritä muita sillä, että kovaan ääneen kailottaa puhelimeen. Jos saisin päättää, niin salille ei tuotaisi mitään elektronisia laitteita, korkeintaan musiikkia.


Samaisella kerralla salilla treenasi kaunis, nuori nainen, jolla oli treeniasuna vyötärölle solmittu kireä paitapusero, kapeat caprihousut ja kiilakorkokengät. Niillä kapeilla kiilakorkoisilla kengillä hän sitten tyylikkäästä tramppasi stepperiä. Ja meikki oli tietysti viimeisen päälle ja hiukset kauniisti kammattuna nutturalle, siis oikein tupeerattu kampaus.

Olin näiden kokemusten jälkeen loppupäivän jotenkin hukassa.

lauantai 5. toukokuuta 2012

Äiti puolimaratonille eli Riikan kuntokoulu


Tulen seuraavien kuukausien aikana kertomaan Riikan, 30v. taipaleesta kohti parempaa kestävyys- ja lihaskuntoa. Riikan haaveena on juosta maraton tai ainakin puolikas hyväkuntoisena ja nautiskellen ensi vuonna.
"Liikunta ei ole aina kuulunut elämääni. Aiemmin olen ollut lähes sohvaperuna ja ylipainoakin oli reilusti," kertoo Riikka aikaisemmasta elämästään. "Olen pudottanut esikoisen syntymän jälkeen painoa reilut parikymmentä kiloa pitkien vaunulenkkien ja kevennetyn ruokavalion avulla. Aktiivisen liikkumisen aloitin alkaessani odottaa Nellaa tammi-helmikuussa 2011." Riikka on opiskellut terveydenhoitajaksi samalla kun hän on ollut kotona lasten kanssa ja valmistui viime vuonna. Osaamista terveyden parantamiseen ja kunnon kohottamiseen on omasta takaa, mutta alkuvuodesta Riikasta tuntui, että omat ideat ja osaaminen eivät enää riitäneet ylläpitämään kehitystä ja näin tiemme kohtasivat muutama viikko sitten.
Riikka on siis kolmen lapsen aktiivinen ja energinen äiti, jonka päivät kuluvat melko aikataulutetusti kotona kolmen pienen lapsen kanssa.Lapsista vanhin, Santeri 8v. käy jo koulua, mutta pienemmät Pyry 4v. ja Nella 7kk. tarvitsevat vielä äidin hellää hoivaa 24/7. Riikan arkitouhuja kuunnellessa tulee jo melkein hiki, mutta uskomattomalla aikataulutuksella tämä hieman ADHD-äiti käy salilla kolme kertaa viikossa ja luoksee vielä päälle pari lenkkiä. Kuntosalitreenit hoituvat Fit1-salilla Matinkylässä samalla, kun Santeri treenaa jääkiekkoa lähellä olevassa hallissa.


 Riikka on mallinmitoissa oleva, upea, perusterve ja positiivinen nainen. Hän on ehtinyt viimeisen synnytyksen jälkeen jo treenata itsekseen, mutta minä haluan harjoitteluun enemmän tehoja ja keskittymistä olennaiseen. Tulemme myös tarkistamaan ruokavaliota ja varmistamaan, että Riikka varmasti syö tarpeeksi, koska päivät ovat jokseenkin hektisiä vai mitä sanotte seuraavasta:

Arkipäivän kellotusta noin suunnilleen:
klo.5-6      Riikka herää ja nauttii aamupalan ( puuroa,   soijamaitoa, marjoja )
klo.6-8       lapset heräävät ja syövät aamupalan
klo.7-9       valmistautuminen kouluun, kerhoon, kotiaskereita ja pieni välipala kotona oleville
klo.10-11   lounas nuorimmaisten lapsien kanssa
klo.12-13   Santeri tulee koulusta - välipala, läksyt, leikkiä, ulkoilua ja päivälepo
klo.15-19   pojat ulos leikkimään tai Santerin kuskaus lätkätreeneihin ja Riikka salille tai lenkille.

Ennen treenejä päivällinen lasten kanssa, tosin Riikka kertoi syövänsä "lennossa." Ruoat tehdään yleensä pariksi päiväksi kerrallaan, ajan ja vaivan säästämiseksi. Alkuillasta Riikan miehen Aleksin saapuessa kotiin pariskunta ehtii Riikan sanojen mukaan ainoastaan vaihtamaan "ylävitoset" ja sitten pitääkin jo mennä. Aleksin ollessa työmatkoilla tai jos työpäivät venyvät niin, ettei aikaa treeneille meinaa löytyä, auttaa anoppi tai Riikan sisko.
 Hoitolaukuissa, käsilaukuissa ja treenikassissa ym. kulkee pähkinöitä, banaania, proteiinipatukoita tms. mukana, jottei aterioiden/välipalojen väli venyisi kohtuuttoman pitkäksi. 

Tapasin Riikan ensikerran muutama päivä sitten ja alkuhaastattelun jälkeen listasimme yhdessä muutamia tavoitteita, jotka vahvistuivat kun näin hänen tekevän ensimmäistä treeniä salilla:

1. Liikkuvuuden parantaminen ja tasapainon kehittäminen
2. Keskivartalon hallinnan parantaminen
3. Alaraajojen voimatason nostaminen

Riikka on aikaisemmin harjoitellut kuntosalilaitteilla, mutta nyt halusin haastaa häntä treenaamaan enemmän vapailla painoilla. Ensimmäinen treeni sujui uusia liikkeitä opetellessa ja seuraavassa jutussa käymme tarkemmin läpi hänen treeniohjelmaansa ja muuta treenaamista.

Alkulämmittelyä stepperillä

Askelkyykky ja pystypunnerrus

                                                    



tiistai 1. toukokuuta 2012

Vappupäivän bongailua


Vietin aurinkoisen vappupäivän iltaa pyöräillen pitkin Espoon ja Helsingin katuja. Osan ajasta istuin vilkkaan rantakadun varrella ja katselin ohijuoksevia lenkkeilijöitä, sauvakävelijöitä ja kevätkirmaajia. Bongasin erilaisia etenemistyylejä ja eniten edustajia oli seuraavissa alalajeissa:

1. Hiihtäjät - tunnusomaista laahaava ja matala juoksuaskel, tossu tuskin irtoaa maasta, pakarat velttoina, "just hanging there." Etenemisvauhti hieman rollaattorikävelyä nopeampaa. - Ei kovin tehokkaan näköistä. Suurin osa tämän lajin edustajista keski-ikäisä rouvia ja herroja ja pari nuorta urosta.

2. Lonkat koukussa köpöttöjät - edellisestä versiosta hieman kehittyneempi ja vauhdikkaampi tyyli. Edelleen matala askel, jalka ei ojennu kunnolla missään vaiheessa, lyhyt askel ja kädet kiinni kyljissä, leuka pystyssä, rinta kasassa. Hieman reippaampi vauhti. Valtaosa tämän tyylin edistajista löytyi yli viisikymppisistä miehistä, arvioisin.


3. Pomppijat - pitkä, pomppiva askel, rinta pystyssä ja katse uljaasti eteenpäin: "Näkeeks kaikki mut?"

Tyypillinen edustaja alexanderstubb-mainen mies, joka omaa vahvat jalat ja muutenkin atleettisen vartalon.

4. Meditoijat : musiikit korvilla, tummat aurinkolasit, huivi päässä, vaatteet vimpan päälle, luut ja nahka ja pari lihasta, utuista ja jotenkin hengettömän näköistä menoa....

Ja sitten muutama silmänilo: pitkä ja eteenpäin vievä askel, PAKARAT töissä, hyvä ryhti ja käsien liike kruunasi rullaavan askeleen...mitä, oliko se Markus Pöyhönen. Ehkä.

Ja näitä tyylejä tarkkaillessa meni iloisesti puolisen tuntia auringossa, ihanasta ilmasta nauttien. Ja loppukaneettina ihan loistavaa, että jokainen juoksee tyylillään ja harrastaa liikuntaa.

Aurinkoista kevättä! Nautitaan valosta ja lämmöstä, viimein :)