Olen treenauttanut viimeisten kuukausien aikana monia asiakkaita eri pääkaupunkiseudun kuntosaleilla.
Asiakasta odotellessa tai treenin aikana tulee välillä vilkuiltua muidenkin salilla olijoiden touhuja ja olen ääneenkin ihmetellyt, miten paljon muuta kuin harjoittelua salilla tehdään.
Sattuipa hauska tilanne muutama päivä sitten: olin asiakkaani kanssa salilla ja teimme hiki hatussa melkoisen vauhdikasta treeniä lyhyillä palautuksilla. Treenaajia oli paljon ja tilaa vapailla painoilla tehtäville harjoitteille oli vähän. Nostin tangon yhden laitteen viereen ja ajattelin hieman pyytää lisätilaa. Nuorehko nainen vieressämme istui reisien lähennys koneessa, tiedätte se penkki, jossa laiskasti availlaan ja suljetaan jalkoja :=) Hänellä oli luurit korvillaan ja hän näppäili iPadiä ja siinä sivussa teki pientä nykytystä jaloilla ikäänkuin ajankuluksi. Hänen tietokonelaukkunsa ja salkkunsa olivat lattialla ja pyysin häntä siirtämään niitä. "Anteeksi, mutta onko sulla pitkä sarja ja voisitko ystävällisesti siirtää laukkusi." - Ei vastausta, ei katseen nostoa. Siis ei kuullut. Uusi yritys. "Anteeksi voisitko..ja samalla pieni kosketus olkapäähän.
Nainen nosti katseensa, katsoi minua ja otti luurit pois korviltaan. "Joo, kyllä mulla vielä menee tässä hetki...." ja laittoi luurit takaisin ja jatkoi harjoitustaan iPadin parissa.
Hän istui laitteessa ainakin 10 minuuttia, eikä oikeastaan tehnyt mitään harjoitteluun liittyvää. Yhtä hyvin hän olisi voinut istua kahvilassa.
OK, parempi tämä kuin löhötä sohvalla tai mättää sipsejä sängyssä, mutta oikeesti, jotain rajaa.
Salilla näkee paljon ihmisiä, jotka sarjojen välillä ja jopa liikkeiden aikana keskittyvät puhelimeen, soittimeen, iPadiin tai puhuvat "business-puheluja."
Minä toivoisin ja opetan asiakkailleni, että salille tullaan treenaamaan ja keskittymään harjoitukseen. Ja jos ei huvita treenata kunnolla, niin ei ainakaan tarvitse häiritä muita sillä, että kovaan ääneen kailottaa puhelimeen. Jos saisin päättää, niin salille ei tuotaisi mitään elektronisia laitteita, korkeintaan musiikkia.
Samaisella kerralla salilla treenasi kaunis, nuori nainen, jolla oli treeniasuna vyötärölle solmittu kireä paitapusero, kapeat caprihousut ja kiilakorkokengät. Niillä kapeilla kiilakorkoisilla kengillä hän sitten tyylikkäästä tramppasi stepperiä. Ja meikki oli tietysti viimeisen päälle ja hiukset kauniisti kammattuna nutturalle, siis oikein tupeerattu kampaus.
Olin näiden kokemusten jälkeen loppupäivän jotenkin hukassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti