Personal training 15 vuotta Suomessa

 Tänä päivänä personal trainer nimikkeeseen ja erilaisiin nimen väännöksiin törmää kaikkialla: lady trainer, Fressi trainer, Fustra trainer tai Senior Trainer.  Personal training eli henkilökohtainen kuntovalmennus tuli Suomeen 1990-luvun puolivälissä. Kysymykseen, mitä personal training alkujaan oli ja mihin suuntaan ilmiötä haluttiin Suomessa kehittää voi vastata oikeastaan vain yksi henkilö, lajin maahamme tuonut Petteri Paakkunainen.

Petteri toimi 80- ja 90-luvun taitteessa Kuntourheiluliitossa kouluttajana ja haki uusia ideoita mm.ryhmä- ja yksilöliikunnan kehittämiseen Yhdysvalloista. ”Olin aina toiminut enemmän ryhmien ohjaajana, mutta halusin hakea uusia ideoita yksilön valmentamiseen, ”kertoo Petteri. ”Osallistuin vähintään kerran vuodessa kansainvälisten järjestöjen koulutuksiin ja yhdellä reissulla tarjoutui mahdollisuus jäädä Kaliforniaan hieman pidemmäksi aikaa.” Tuo aika venyi yli vuoden mittaiseksi ja Petteri suoritti mm. ACSM:n ( American College of Sports Medicine) personal training sertifikaatin ja työskenteli myös  treenarina. “Asiakkaita oli helppo saada. Minulla oli hyvä, suomalainen koulutus taustalla ja paljon jo ohjauskokemusta sekä tiukka työmoraali.” Ja luulisin, ettei skandinaavisesta ulkonäöstäkään ollut haittaa.   (toim. lisäys)

Petteri jatkoi opintomatkojaan Yhdysvaltoihin ja haki aina uusimmat opit Suomeen tuotavaksi. ”Jo 90-luvun alussa koulutuksissa puhuttiin paljon toiminnallisesta harjoittelusta. Koulutuksiin osallistui huippuvalmentajia, fysioterapeutteja ja treenareita, jotka olivat jo ehtineet kehittää alalle omia suuntauksiaan. Kouluttajien parhaimmistoa edustivat mm. Douglas Brooks sekä Tim Purvis.”

 PT-koulutukseen haluttiin parhaat opiskelijat

Petteri toi koko personal training-ideologian oppimateriaaleineen Suomeen  ja aloitti suomenkielisen PT-koulutuksen kokoamisen. Suomenkielistä, juuri aiheeseen liittyvää  koulutusmateriaalia ei ollut saatavilla ennen tätä; ei ensimmäistäkään asiakaslomaketta, harjoituspäiväkirjaa tai treenarin seinätalua juuri tähän tarkoitukseen. Petteri käytti pohjana Yhdysvalloista saamiaan opetusmateriaaleja ja kasasi parhaista paloista Suomen oloihin sopivan koulutuspaketin.

 Työ vei reilut puoli vuotta ja vuonna 1997 järjestettiin ensimmäinen FAF Personal Trainer-koulutus Suomen Urheiluopistolla Vierumäellä. Mukana oli tuolloin reilu 10 liikunta- ja kuntoutusalan ammattilaista, joilla kaikilla oli jo kokemusta työelämästä. PT-koulutus suunniteltiin alun perin jatkokoulutukseksi liikunnanopettajille, valmentajille, fysioterapeuteille ja urheiluhierojille. Siis henkilöille, joilla oli jo peruskoulutus ja kokemusta omalta alaltaan. ”Oli hienoa kouluttaa kokeneita ammattilaisia ja saimme heiltä paljon arvokkaita näkemyksiä koulutuksen aikana;” muistelee Petteri, joka koulutti ja vastasi useamman vuoden FAF:n PT-koulutuksista.

Petterin toiminnan pohjana oli ajatus, että FAF PT-koulutuksiin valittiin parhaita liikunnan- ja kuntoutuksen ammattilaisia, joille jatkokoulutus avaisi uusia mahdollisuuksia työmarkkinoilla. Hän halusi myös tuoda liikunta- ja kuntoutuspuolta lähemmäksi toisiaan, jotta ajatus ei olisi aina niin, että liikunnanohjaajat tekevät ennaltaehkäisevää työtä ja fysioterapeutit kuntouttavat. ”Molemmilla ammattikunnilla on edelleen paljon opittavaa toisiltaan ja halusin kaataa tätä ”napit vastakkain”-ajattelua,” kertoo Petteri Paakkunainen.

Suomen ensimmäisestä PT-koulutuksesta valmistautuivat mm. Kiki Halme, Tiina Aaltonen,  Janne Kärnä ja Aarno Ortju. Kaikki toimivat edelleen aktiivisesti alalla, osa edelleen päätoimisina treenareina. Seuraavien vuosien FAF PT-koulutuksista valmistui henkilöitä, joilla on ollut suuri vaikutus koulutuksen kehittämisessä edelleen: Jyri Manninen, Riku Aalto, Mikko Paunonen, Anssi Jokinen ja Tarja Paanola. Kaikki edellä mainitut henkilöt ovat tehneet ansiokasta työtä FAF:n kouluttajina ja koulutuksen kehittäjinä.

FAF sai toimia alalla yksin kaksi vuotta, kunnes silloinen Kuntourheiluliitto aloitti omat koulutuksensa. ”Kuntiksen ensimmäinen PT-koulutus järjestettiin vuonna 1999 ja koulutuksesta vastasi todellinen liikunta-alan ”garnd old man” eli Pentti Hiltunen. Pena oli jo tuohon mennessä ehtinyt kouluttaa useamman vuoden kuntosaliohjaajia ja tehdä ansiokasta valmennustyötä, siis mies paikallaan. Kuntourheiluliiton koulutuksissa oli hyvin pitkälle sama ideologia kuin FAF:lla ja koulutukseen haluttiin kokeneita ja ammattitaitoisia liikunnan osaajia. Myös pääsykriteerit olivat molemmissa koulutuksissa hyvin samanlaiset.

2000-luku toi kilpailua ja muokkasi laatua

2000-luvun puolivälissä alalle ilmestyi seuraavia yrittäjiä, kun Trainer4you ja TrainerLab aloittivat omat koulutuksensa. Kyllä Suomessa taisi olla muutama PT-kirjekurssikin, mutta nämä kokelaat kuolivat nopeasti pois, kiitos jo alelle syntyneen koulutuksen tason. Uusimpana tulokkaana alalla on SAFE, joka aloitti koulutuksensa viime vuonna. SAFE on toiminut Ruotsissa jo 90-luvulta alkaen ja Suomessakin ehdittiin järjestää 90-luvulla SAFE aerobicohjaajan lisenssikoulutuksia neljän vuoden ajan.

Kasvava kilpailu koulutusalalla ja työkentällä on mielestäni hieman syönyt koulutuksen uskottavuutta. Kun koulutuksesta on tullut enemmän liiketoimintaa, on oppilasryhmien kokoa suurennettu ja pääsykriteereistä tingitty. Tämä näkyy kentällä hyvin kirjavana osaamisena ja koko personal training-ajatuksen lievänä inflaationa. PT-valmennus ei enää aina ole sitä, mitä Petteri Paakkunainen aikoinaan ajoi: henkilökohtaista, pitkäkestoista, asiakkaan tarpeista ja elämäntilanteesta lähtevää, monipuolista valmentamista. Näin kuvasi tämän päivän muutosta alalla Erno Polus, joka valmistui FAF Personal Traineriksi ja täydensi osaamistaan vielä FAFA Pro Personal Trainer-koulutuksessa 2000-luvun alussa. Erno on toiminut alalla päätoimisesti siitä lähtien.” Kymmenen vuotta sitten personal training oli paljon eksklusiivisempi ja mediaseksikkäämpi käsite, kuin tänä päivänä. Kun itse aloitin valmennuksen, alettiin vasta puhua murroksesta, jonka seurauksena personal trainingista tuli ns. “koko kansan palvelu”. Oman tuntumani mukaan suuri yleisö käsittää personal trainerin nykyään kuntosaliohjaajaksi. Sama kehitys on toki tapahtunut jo vuosia sitten esim. Yhdysvalloissa. Treenareiden määrän valtava kasvu ja hintatason vastaava lasku ovat luonnollisesti muuttaneet omaakin määritelmääni.” Olen Ernon kanssa hyvin samaa mieltä. Monet alalla toimivat luulevat, että personal training oli alkujaan yhtä kuin kuntosaliohjaus. Kun PT-palveluista on tullut tusinatuote ja palvelu, jolla sitoutetaan asiakas liikuntakeskuksen jäsenyyteen tai myydä palvelu ns. sisäänheitto-tuotteena, ei taso voi olla hääppöinen.

Kyselykierros alan koulutustoimijoilta antoi kuvan, että osa vaatii vielä pohjakoulutusta ennen personal training-koulutuksen aloittamista, kun taas osalla riittää, että ostaa ko. yrityksen alemmat koulutuskurssit.

Traine4you, TrainerLab ja Kunto ry  kelpuuttavat PT-koulutukseen henkilön, jolla on kiinnostus alalle ja joka suorittaa yrityksen koulutuspolun eli suorittaa alemman tason kurssit ensin.” Kuka vaan on tervetullut mukaan kouluttautumaan.” Aito innostus ja halu oppia hyvinvoinnista ja liikunnasta on täyttää vaatimukset hypätä mukaan koulutuksen alkuportaille. Se mistä koulutuspolun aloittaa on paljon kiinni omista taustoista sekä osaamisesta,” kertoo Mikko Paunonen Trainer4you:n pääsykriteereistä.”

Koulutuspäällikkö Jarno Lemmelä Trainer Labista kertoi, että heidän PT-koulutukseen kelpuutetaan henkilö, jolla on suoritettuna ainakin yksi ko. kriteereistä:  kuntosaliohjaajakoulutus, vahva työkokemus ja esim. jonkin lajiliiton valmentajakoulutus tai liikunta- ja terveysalan opinnot kuten liikuntaneuvoja, liikunnanohjaaja tai fysioterapeutti. TrainerLabin PT-koulutuksen ikäraja on 20 vuotta. Hyvin samansuuntaiset pääsykriteerit on myös FAF:ssa ja Kuntaliikuntaliitossa ja ikäraja on nostettu 20 vuoteen. Trainer4you ja SAFE ottavat täysi-ikäisiä tai ainakin 18-vuotta pitää tulla täyteen ennen lisenssin suorittamista.

PT-palvelu tänä päivänä

Nykyään PT-palveluna myydään kuntosaliohjauksia, puolen tunnin tapaamisia, kahden kerran hyvinvointipaketteja ja kaikkea siltä väliltä. Ehkä siksi osa kauemmin alalla toimineista treenareista ei enää halua puhua omasta työstään tällä nimikkeellä. ” Personal Trainer-nimike on kärsinyt inflaation ja alalla toimii kaikenlaisia osaajia. En halua enää puhua PT-valmentamisesta, vaan kuvailen työtäni kokonaisvaltaisena valmentamisena,” kertoo Anssi Häivejoki ( ent. Jokinen), joka sai FAF lisenssinsä vuonna 1998. Anssi aloitti personal trainer-uransa heti koulutuksen jälkeen ja tekee edelleen samaa työtä. Anssi oli useamman vuoden ajan FAF-kouluttajana ja Riku Aallon aisaparina. Tämä kaksikko teki hyvää työtä koulutuspuolella ja antoi omalla esimerkillään mallia siitä, kuinka ammattilaiset toimivat. Anssi valmentaa pääasiassa yritysjohtajia Suomessa ja ulkomailla. Asiakkaita on noin 20-25 ja pisin asiakassuhde on kestänyt 12 vuotta. ”En juurikaan ota asiakkaita, jotka eivät ole valmiita sitoutumaan vähintään puoleksi vuodeksi. Muutokseen tarvitaan aikaa.”

Anssilla ei ole kotisivuja, eikä käyntikortteja, eikä häntä näy sosiaalisessa mediassa. ”Työni puhuu puolestani ja asiakkaani tulevat muiden suositusten kautta.” Melko itseriittoista puhetta, voisi ajatella. Mutta monta vuotta Anssin tunteneena ja hänen esimiehenään toimineena voin sanoa, että säntillisempää ja kunnianhimoisempaa miestä saa hakea. Anssin vahvuuksia ovat kohteliaisuus, säntillisyys, huolellisuus ja taito toimia erilaisten ihmisten kanssa. Ja tietysti hänellä on myös ammattitaito kohdallaan ja hän on aina ollut kova tekemään töitä. ”Työpäiväni alkavat klo.6 ja viimeiset asiakkaat otan illalla vastaan. Olen hyvin joustava.” Päivisin Anssilla on vapaata aikaa, jolloin perheen viisi koiraa pääsevät pitkille lenkeille. Perhe, koirat ja vapaaehtoistyö tuovat vastapainoa arkeen. ”Olemme jo useamman vuoden ajan vaimoni kanssa auttaneet orpoja ja köyhiä lapsia Romaniassa ja ottaneet hylättyjä koiria sieltä hoitaaksemme. Keräämme leluja, vaatteita sekä eläinten hoitoon sopivia tuotteita ja toimitamme niitä Romaniaan.”

Soittokierros päätyönään valmennusta tekeville treenareille kertoi, että massasta on helppo erottautua, jos omaa ainakin seuraavat asiat: riittävä ikä ja alan koulutus, hyvä ymmärrys ihmisen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, riittävä elämänkokemus, tahto tehdä ahkerasti ja tunnollisesti työtä sekä kyky toimia erilaisten ihmisten kanssa. Tai kuten Anssi Häivejoki asian kertoi:” Ensimmäinen tapaaminen asiakkaan kanssa kertoo jo sen, tulemmeko toimeen vai ei. Kemiat pitävät sopia yhteen ja kerron asiakkaalle heti, että tulosten saavuttaminen vaatii töitä ja panostus on suoraan suhteessa saavutettaviin tuloksiin.”

Moni korosti myös pitkän  ja monipuolisen asiakassuhteen merkitystä. Harva on halukas myymään pikakursseja, koska niillä saavutetut tulokset eivät pysy. Kuinka moni treenari soittaa asiakkaalleen vuoden päästä ja kyselee, onko pikakurssin tulokset pitäneet ja onko elämänmuutos saavutettu?

Treenarin työnkuva tulee toivottavasti tulevaisuudessa monipuolistumaan. ”Treenarin työnkuvaan tulee hieman enemmän liikunnan ja ravitsemuksen ulkopuolisia asioita. Ryhmäharjoittelu varmasti nostaa päätään, vaikka valtavia merkkejä tästä ei vielä olekaan. Harjoittelussa toiminnalliset harjoitteet ovat korostuneet, mutta kenties vastaiskuna tälle myös äärimmäisen pelkistetty ”toiminnallinen” treeni on nousussa,” ounastelee Timo Haikarainen, joka toimii kouluttajana SAFE:ssa ja tekee menestyksekästä treenarin työtä Jyväskylästä käsin.

Mihin suuntaan olemme menossa?

”Toivoisin enemmän coaching-tyyppistä valmentamista, ” toteaa Petteri Paakkunainen, joka on nykyään Fysiolinen tytäryhtiön Elivan liiketoimintajohtaja. Petteri oli hetken alalta sivussa, ns.ottamassa etäisyyttä. Nykyisessä työssään hän kehittää ja toteuttaa yrityksissä Elivan hyvinvointivalmennuksia, joissa personal training on yhtenä osana kokonaisuutta yhdessä life- ja business coaching-valmennuksen kanssa. ”Toivoisin koulutuksiin vähemmän millimooli-faktaa ja enemmän henkistä valmennusta.”  Ihmisiä pitää valmennuksen avulla motivoida elämänmuutokseen, sillä vain näin pystytään aikaansaamaan pysyviä muutoksia elintavoissa.

Samoilla linjoilla on myös Kuntaliikuntaliiton pääkouluttaja Stefan Westerback, joka suositti oman PT-serfikaattinsa vuonna 2000. Siitä lähtien hän on tehnyt treenarin töitä ja kouluttanut uusia osaajia alalle Kuntaliikuntaliitossa.

Myös koulutuksen järjestäjät ovat huomanneet ja huomioineet muutoksen ihmisten tarpeissa. Valmentaminen pitäisi olla entistä kokonaisvaltaisempaa, ei pelkästään fysiikkavalmennusta. ”Haluamme opettaa oppilaitamme tarjoamaan turvallisen, monipuolisen, tehokkaan ja luotettavaan fysiologiseen tietoon perustuvan tavan harjoittaa asiakasta ja ohjeistaa häntä ruokavaliopuolella. Treenarilla on myös oltava kyky ymmärtää ja innostaa erilaisia asiakkaita ja aikaansaada heissä elämänmuutos,” kertoo Timo Haikarainen SAFE:n toimintaperiaatteista.

Koska kilpailu alalla on kiristynyt, ovat monet toimijat lisänneet koulutukseen myös yrittäjyyttä, myyntiä ja markkinointia. ” Nykyisin myös PT-koulutuksessa on pyritty tuomaan entistä enemmän yrittäjyyttä ja oman pt-tuotteen rakentamista konkreettisemmaksi että kentälle valmistuisi juuri itsensä työllistäviä liikunnanalan ammattilaisia,” kertoo Mikko Paunonen Trainer4you:sta.

Yrittäjyys ja markkinointi tulivat vahvasti PT-koulutukseen mukaan 2000-luvun alussa, kun FAF järjesti ensimmäisen Aikuisliikunnan ammattitutkinnon, jossa personal training-koulutus oli yhtenä osana kokonaisuutta. Tuolloin yrittäjyys tentittiin erikseen ja yhtenä osana lisenssikoetta oli oman liiketoimintasuunnitelman laatiminen.

Mielestäni personal training-toiminta on oikeastaan viime vuosina jakautunut ainakin kahteen eri leiriin: päätoimiset, ehkä hieman vanhemmat treenarit, jotka tarjoavat kokonaisvaltaisia valmennuspalveluja ja toisaalta kuntokeskusten tarjoamat PT-palvelut, joissa toiminta keskittyy pääasiassa sisätiloihin. Molempia tarvitaan ja molempia pitää edelleen kehittää parempaa suuntaan, koska tarvetta on. Väestömme ikääntyy ja entistä useampi kaipaa henkilökohtaista, oman elämäntilanteen huomioivaa sparrausta ja valmennusta. Alalla pitkään toimineena koen, että monet ihmiset ovat menettäneet kosketuksen itseensä ja oma hyvinvointi ”ulkoistetaan” treenarille. Paineet työpaikalla, jatkuva kiire ja epäsäännöllinen elämä aiheuttavat psykosomaattisia oireita ja moni tuntuu olevan todella ”hukassa” omassa kehossaan. Henkilökohtaisella valmentajalla on melkoinen vastuu, kun asiakas jotakuinkin antaa kehonsa treenarin muokattavaksi ja uskoo jokaisen tämän sanan absoluuttisena totuutena, jos nyt pieni liioittelu sallitaan.

Siksi toivon, ehkä hieman naivisti, että alan kouluttajat ja palveluja tarjoavat ottavat tämän vastuun vakavasti ja kehittävät toimintaa yhä parempaan ja laadukkaampaan suuntaan. Siis enemmän kokonaisvaltaista valmennusta ja vähemmän millimooleja Petteri Paakkunaista, Suomen personal training-konseptin luojan ajatuksia lainaten.