Tänä päivänä personal trainer nimikkeeseen ja
erilaisiin nimen väännöksiin törmää kaikkialla: lady trainer, Fressi trainer,
Fustra trainer tai Senior Trainer. Personal
training eli henkilökohtainen kuntovalmennus tuli Suomeen 1990-luvun
puolivälissä. Kysymykseen, mitä personal training alkujaan oli ja mihin
suuntaan ilmiötä haluttiin Suomessa kehittää voi vastata oikeastaan vain yksi
henkilö, lajin maahamme tuonut Petteri Paakkunainen.
Petteri toimi 80- ja 90-luvun taitteessa
Kuntourheiluliitossa kouluttajana ja haki uusia ideoita mm.ryhmä- ja
yksilöliikunnan kehittämiseen Yhdysvalloista. ”Olin aina toiminut enemmän
ryhmien ohjaajana, mutta halusin hakea uusia ideoita yksilön valmentamiseen,
”kertoo Petteri. ”Osallistuin vähintään kerran vuodessa kansainvälisten
järjestöjen koulutuksiin ja yhdellä reissulla tarjoutui mahdollisuus jäädä
Kaliforniaan hieman pidemmäksi aikaa.” Tuo aika venyi yli vuoden mittaiseksi ja
Petteri suoritti mm. ACSM:n
( American College of Sports Medicine) personal training sertifikaatin ja
työskenteli myös treenarina. “Asiakkaita
oli helppo saada. Minulla oli hyvä, suomalainen koulutus taustalla ja paljon jo
ohjauskokemusta sekä tiukka työmoraali.” Ja luulisin, ettei skandinaavisesta
ulkonäöstäkään ollut haittaa. (toim.
lisäys)
Petteri jatkoi opintomatkojaan Yhdysvaltoihin ja
haki aina uusimmat opit Suomeen tuotavaksi. ”Jo 90-luvun alussa koulutuksissa
puhuttiin paljon toiminnallisesta harjoittelusta. Koulutuksiin osallistui
huippuvalmentajia, fysioterapeutteja ja treenareita, jotka olivat jo ehtineet
kehittää alalle omia suuntauksiaan. Kouluttajien parhaimmistoa edustivat mm.
Douglas Brooks sekä Tim Purvis.”
PT-koulutukseen
haluttiin parhaat opiskelijat
Petteri toi koko personal training-ideologian
oppimateriaaleineen Suomeen ja aloitti
suomenkielisen PT-koulutuksen kokoamisen. Suomenkielistä, juuri aiheeseen
liittyvää koulutusmateriaalia ei ollut
saatavilla ennen tätä; ei ensimmäistäkään asiakaslomaketta,
harjoituspäiväkirjaa tai treenarin seinätalua juuri tähän tarkoitukseen.
Petteri käytti pohjana Yhdysvalloista saamiaan opetusmateriaaleja ja kasasi
parhaista paloista Suomen oloihin sopivan koulutuspaketin.
Työ vei
reilut puoli vuotta ja vuonna 1997 järjestettiin ensimmäinen FAF Personal
Trainer-koulutus Suomen Urheiluopistolla Vierumäellä. Mukana oli tuolloin reilu
10 liikunta- ja kuntoutusalan ammattilaista, joilla kaikilla oli jo kokemusta
työelämästä. PT-koulutus suunniteltiin alun perin jatkokoulutukseksi
liikunnanopettajille, valmentajille, fysioterapeuteille ja urheiluhierojille.
Siis henkilöille, joilla oli jo peruskoulutus ja kokemusta omalta alaltaan.
”Oli hienoa kouluttaa kokeneita ammattilaisia ja saimme heiltä paljon
arvokkaita näkemyksiä koulutuksen aikana;” muistelee Petteri, joka koulutti ja
vastasi useamman vuoden FAF:n PT-koulutuksista.
Petterin toiminnan pohjana oli ajatus, että FAF
PT-koulutuksiin valittiin parhaita liikunnan- ja kuntoutuksen ammattilaisia,
joille jatkokoulutus avaisi uusia mahdollisuuksia työmarkkinoilla. Hän halusi
myös tuoda liikunta- ja kuntoutuspuolta lähemmäksi toisiaan, jotta ajatus ei
olisi aina niin, että liikunnanohjaajat tekevät ennaltaehkäisevää työtä ja
fysioterapeutit kuntouttavat. ”Molemmilla ammattikunnilla on edelleen paljon
opittavaa toisiltaan ja halusin kaataa tätä ”napit vastakkain”-ajattelua,”
kertoo Petteri Paakkunainen.
Suomen ensimmäisestä PT-koulutuksesta
valmistautuivat mm. Kiki Halme, Tiina Aaltonen,
Janne Kärnä ja Aarno Ortju. Kaikki toimivat edelleen aktiivisesti
alalla, osa edelleen päätoimisina treenareina. Seuraavien vuosien FAF PT-koulutuksista
valmistui henkilöitä, joilla on ollut suuri vaikutus koulutuksen kehittämisessä
edelleen: Jyri Manninen, Riku Aalto, Mikko Paunonen, Anssi Jokinen ja Tarja
Paanola. Kaikki edellä mainitut henkilöt ovat tehneet ansiokasta työtä FAF:n
kouluttajina ja koulutuksen kehittäjinä.
FAF sai toimia alalla yksin kaksi vuotta, kunnes
silloinen Kuntourheiluliitto aloitti omat koulutuksensa. ”Kuntiksen ensimmäinen
PT-koulutus järjestettiin vuonna 1999 ja koulutuksesta vastasi todellinen
liikunta-alan ”garnd old man” eli Pentti Hiltunen. Pena oli jo tuohon mennessä
ehtinyt kouluttaa useamman vuoden kuntosaliohjaajia ja tehdä ansiokasta
valmennustyötä, siis mies paikallaan. Kuntourheiluliiton koulutuksissa oli
hyvin pitkälle sama ideologia kuin FAF:lla ja koulutukseen haluttiin kokeneita
ja ammattitaitoisia liikunnan osaajia. Myös pääsykriteerit olivat molemmissa
koulutuksissa hyvin samanlaiset.
2000-luku toi kilpailua ja muokkasi laatua
2000-luvun puolivälissä alalle ilmestyi seuraavia
yrittäjiä, kun Trainer4you ja TrainerLab aloittivat omat koulutuksensa. Kyllä
Suomessa taisi olla muutama PT-kirjekurssikin, mutta nämä kokelaat kuolivat
nopeasti pois, kiitos jo alelle syntyneen koulutuksen tason. Uusimpana
tulokkaana alalla on SAFE, joka aloitti koulutuksensa viime vuonna. SAFE on
toiminut Ruotsissa jo 90-luvulta alkaen ja Suomessakin ehdittiin järjestää 90-luvulla
SAFE aerobicohjaajan lisenssikoulutuksia neljän vuoden ajan.
Kasvava kilpailu koulutusalalla ja työkentällä on
mielestäni hieman syönyt koulutuksen uskottavuutta. Kun koulutuksesta on tullut
enemmän liiketoimintaa, on oppilasryhmien kokoa suurennettu ja
pääsykriteereistä tingitty. Tämä näkyy kentällä hyvin kirjavana osaamisena ja
koko personal training-ajatuksen lievänä inflaationa. PT-valmennus ei enää aina
ole sitä, mitä Petteri Paakkunainen aikoinaan ajoi: henkilökohtaista,
pitkäkestoista, asiakkaan tarpeista ja elämäntilanteesta lähtevää, monipuolista
valmentamista. Näin kuvasi tämän päivän muutosta alalla Erno Polus, joka
valmistui FAF Personal Traineriksi ja täydensi osaamistaan vielä FAFA Pro
Personal Trainer-koulutuksessa 2000-luvun alussa. Erno on toiminut alalla
päätoimisesti siitä lähtien.” Kymmenen vuotta sitten personal training oli paljon
eksklusiivisempi ja mediaseksikkäämpi käsite, kuin tänä päivänä. Kun itse
aloitin valmennuksen, alettiin vasta puhua murroksesta, jonka seurauksena personal
trainingista tuli ns. “koko kansan palvelu”. Oman tuntumani mukaan suuri yleisö
käsittää personal trainerin nykyään kuntosaliohjaajaksi. Sama kehitys on toki
tapahtunut jo vuosia sitten esim. Yhdysvalloissa. Treenareiden määrän valtava
kasvu ja hintatason vastaava lasku ovat luonnollisesti muuttaneet omaakin
määritelmääni.” Olen Ernon kanssa hyvin samaa mieltä. Monet alalla toimivat
luulevat, että personal training oli alkujaan yhtä kuin kuntosaliohjaus. Kun
PT-palveluista on tullut tusinatuote ja palvelu, jolla sitoutetaan asiakas
liikuntakeskuksen jäsenyyteen tai myydä palvelu ns. sisäänheitto-tuotteena, ei
taso voi olla hääppöinen.
Kyselykierros alan koulutustoimijoilta antoi kuvan,
että osa vaatii vielä pohjakoulutusta ennen personal training-koulutuksen
aloittamista, kun taas osalla riittää, että ostaa ko. yrityksen alemmat
koulutuskurssit.
Traine4you, TrainerLab ja Kunto ry kelpuuttavat PT-koulutukseen henkilön, jolla
on kiinnostus alalle ja joka suorittaa yrityksen koulutuspolun eli suorittaa alemman
tason kurssit ensin.” Kuka vaan on tervetullut mukaan kouluttautumaan.” Aito
innostus ja halu oppia hyvinvoinnista ja liikunnasta on täyttää vaatimukset
hypätä mukaan koulutuksen alkuportaille. Se mistä koulutuspolun aloittaa on
paljon kiinni omista taustoista sekä osaamisesta,” kertoo Mikko Paunonen
Trainer4you:n pääsykriteereistä.”
Koulutuspäällikkö
Jarno Lemmelä Trainer Labista kertoi, että heidän PT-koulutukseen kelpuutetaan
henkilö, jolla on suoritettuna ainakin yksi ko. kriteereistä: kuntosaliohjaajakoulutus, vahva työkokemus ja
esim. jonkin lajiliiton valmentajakoulutus tai liikunta- ja terveysalan opinnot
kuten liikuntaneuvoja, liikunnanohjaaja tai fysioterapeutti. TrainerLabin
PT-koulutuksen ikäraja on 20 vuotta. Hyvin samansuuntaiset pääsykriteerit on
myös FAF:ssa ja Kuntaliikuntaliitossa ja ikäraja on nostettu 20 vuoteen.
Trainer4you ja SAFE ottavat täysi-ikäisiä tai ainakin 18-vuotta pitää tulla
täyteen ennen lisenssin suorittamista.
PT-palvelu tänä päivänä
Nykyään PT-palveluna myydään kuntosaliohjauksia,
puolen tunnin tapaamisia, kahden kerran hyvinvointipaketteja ja kaikkea siltä
väliltä. Ehkä siksi osa kauemmin alalla toimineista treenareista ei enää halua
puhua omasta työstään tällä nimikkeellä. ” Personal Trainer-nimike on kärsinyt
inflaation ja alalla toimii kaikenlaisia osaajia. En halua enää puhua
PT-valmentamisesta, vaan kuvailen työtäni kokonaisvaltaisena valmentamisena,”
kertoo Anssi Häivejoki ( ent. Jokinen), joka sai FAF lisenssinsä vuonna 1998.
Anssi aloitti personal trainer-uransa heti koulutuksen jälkeen ja tekee
edelleen samaa työtä. Anssi oli useamman vuoden ajan FAF-kouluttajana ja Riku
Aallon aisaparina. Tämä kaksikko teki hyvää työtä koulutuspuolella ja antoi
omalla esimerkillään mallia siitä, kuinka ammattilaiset toimivat. Anssi
valmentaa pääasiassa yritysjohtajia Suomessa ja ulkomailla. Asiakkaita on noin
20-25 ja pisin asiakassuhde on kestänyt 12 vuotta. ”En juurikaan ota
asiakkaita, jotka eivät ole valmiita sitoutumaan vähintään puoleksi vuodeksi.
Muutokseen tarvitaan aikaa.”
Anssilla ei ole kotisivuja, eikä käyntikortteja,
eikä häntä näy sosiaalisessa mediassa. ”Työni puhuu puolestani ja asiakkaani
tulevat muiden suositusten kautta.” Melko itseriittoista puhetta, voisi
ajatella. Mutta monta vuotta Anssin tunteneena ja hänen esimiehenään toimineena
voin sanoa, että säntillisempää ja kunnianhimoisempaa miestä saa hakea. Anssin
vahvuuksia ovat kohteliaisuus, säntillisyys, huolellisuus ja taito toimia
erilaisten ihmisten kanssa. Ja tietysti hänellä on myös ammattitaito kohdallaan
ja hän on aina ollut kova tekemään töitä. ”Työpäiväni alkavat klo.6 ja
viimeiset asiakkaat otan illalla vastaan. Olen hyvin joustava.” Päivisin
Anssilla on vapaata aikaa, jolloin perheen viisi koiraa pääsevät pitkille
lenkeille. Perhe, koirat ja vapaaehtoistyö tuovat vastapainoa arkeen. ”Olemme
jo useamman vuoden ajan vaimoni kanssa auttaneet orpoja ja köyhiä lapsia
Romaniassa ja ottaneet hylättyjä koiria sieltä hoitaaksemme. Keräämme leluja,
vaatteita sekä eläinten hoitoon sopivia tuotteita ja toimitamme niitä
Romaniaan.”
Soittokierros päätyönään valmennusta tekeville
treenareille kertoi, että massasta on helppo erottautua, jos omaa ainakin
seuraavat asiat: riittävä ikä ja alan koulutus, hyvä ymmärrys ihmisen
kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, riittävä elämänkokemus, tahto tehdä
ahkerasti ja tunnollisesti työtä sekä kyky toimia erilaisten ihmisten kanssa.
Tai kuten Anssi Häivejoki asian kertoi:” Ensimmäinen tapaaminen asiakkaan
kanssa kertoo jo sen, tulemmeko toimeen vai ei. Kemiat pitävät sopia yhteen ja
kerron asiakkaalle heti, että tulosten saavuttaminen vaatii töitä ja panostus
on suoraan suhteessa saavutettaviin tuloksiin.”
Moni korosti myös pitkän ja monipuolisen asiakassuhteen merkitystä.
Harva on halukas myymään pikakursseja, koska niillä saavutetut tulokset eivät
pysy. Kuinka moni treenari soittaa asiakkaalleen vuoden päästä ja kyselee, onko
pikakurssin tulokset pitäneet ja onko elämänmuutos saavutettu?
Treenarin työnkuva tulee toivottavasti
tulevaisuudessa monipuolistumaan. ”Treenarin työnkuvaan tulee hieman enemmän
liikunnan ja ravitsemuksen ulkopuolisia asioita. Ryhmäharjoittelu varmasti
nostaa päätään, vaikka valtavia merkkejä tästä ei vielä olekaan. Harjoittelussa
toiminnalliset harjoitteet ovat korostuneet, mutta kenties vastaiskuna tälle
myös äärimmäisen pelkistetty ”toiminnallinen” treeni on nousussa,” ounastelee
Timo Haikarainen, joka toimii kouluttajana SAFE:ssa ja tekee menestyksekästä
treenarin työtä Jyväskylästä käsin.
Mihin suuntaan olemme menossa?
”Toivoisin enemmän coaching-tyyppistä valmentamista,
” toteaa Petteri Paakkunainen, joka on nykyään Fysiolinen tytäryhtiön Elivan
liiketoimintajohtaja. Petteri oli hetken alalta sivussa, ns.ottamassa etäisyyttä.
Nykyisessä työssään hän kehittää ja toteuttaa yrityksissä Elivan
hyvinvointivalmennuksia, joissa personal training on yhtenä osana kokonaisuutta
yhdessä life- ja business coaching-valmennuksen kanssa. ”Toivoisin koulutuksiin
vähemmän millimooli-faktaa ja enemmän henkistä valmennusta.” Ihmisiä pitää valmennuksen avulla motivoida
elämänmuutokseen, sillä vain näin pystytään aikaansaamaan pysyviä muutoksia
elintavoissa.
Samoilla linjoilla on myös Kuntaliikuntaliiton
pääkouluttaja Stefan Westerback, joka suositti oman PT-serfikaattinsa vuonna
2000. Siitä lähtien hän on tehnyt treenarin töitä ja kouluttanut uusia osaajia
alalle Kuntaliikuntaliitossa.
Myös koulutuksen järjestäjät ovat huomanneet ja
huomioineet muutoksen ihmisten tarpeissa. Valmentaminen pitäisi olla entistä
kokonaisvaltaisempaa, ei pelkästään fysiikkavalmennusta. ”Haluamme opettaa
oppilaitamme tarjoamaan turvallisen, monipuolisen,
tehokkaan ja luotettavaan fysiologiseen tietoon perustuvan tavan harjoittaa
asiakasta ja ohjeistaa häntä ruokavaliopuolella. Treenarilla on myös oltava
kyky ymmärtää ja innostaa erilaisia asiakkaita ja aikaansaada heissä
elämänmuutos,” kertoo Timo Haikarainen SAFE:n toimintaperiaatteista.
Koska kilpailu alalla on kiristynyt,
ovat monet toimijat lisänneet koulutukseen myös yrittäjyyttä, myyntiä ja markkinointia.
”
Nykyisin
myös PT-koulutuksessa on pyritty tuomaan entistä enemmän yrittäjyyttä ja oman
pt-tuotteen rakentamista konkreettisemmaksi että kentälle valmistuisi juuri
itsensä työllistäviä liikunnanalan ammattilaisia,” kertoo Mikko Paunonen
Trainer4you:sta.
Yrittäjyys ja markkinointi tulivat vahvasti PT-koulutukseen mukaan
2000-luvun alussa, kun FAF järjesti ensimmäisen Aikuisliikunnan
ammattitutkinnon, jossa personal training-koulutus oli yhtenä osana
kokonaisuutta. Tuolloin yrittäjyys tentittiin erikseen ja yhtenä osana
lisenssikoetta oli oman liiketoimintasuunnitelman laatiminen.
Mielestäni personal training-toiminta on oikeastaan viime vuosina
jakautunut ainakin kahteen eri leiriin: päätoimiset, ehkä hieman vanhemmat
treenarit, jotka tarjoavat kokonaisvaltaisia valmennuspalveluja ja toisaalta
kuntokeskusten tarjoamat PT-palvelut, joissa toiminta keskittyy pääasiassa
sisätiloihin. Molempia tarvitaan ja molempia pitää edelleen kehittää parempaa
suuntaan, koska tarvetta on. Väestömme ikääntyy ja entistä useampi kaipaa
henkilökohtaista, oman elämäntilanteen huomioivaa sparrausta ja valmennusta.
Alalla pitkään toimineena koen, että monet ihmiset ovat menettäneet kosketuksen
itseensä ja oma hyvinvointi ”ulkoistetaan” treenarille. Paineet työpaikalla, jatkuva
kiire ja epäsäännöllinen elämä aiheuttavat psykosomaattisia oireita ja moni
tuntuu olevan todella ”hukassa” omassa kehossaan. Henkilökohtaisella
valmentajalla on melkoinen vastuu, kun asiakas jotakuinkin antaa kehonsa
treenarin muokattavaksi ja uskoo jokaisen tämän sanan absoluuttisena totuutena,
jos nyt pieni liioittelu sallitaan.
Siksi toivon, ehkä hieman naivisti, että alan kouluttajat ja palveluja
tarjoavat ottavat tämän vastuun vakavasti ja kehittävät toimintaa yhä parempaan
ja laadukkaampaan suuntaan. Siis enemmän kokonaisvaltaista valmennusta ja
vähemmän millimooleja Petteri Paakkunaista, Suomen personal training-konseptin
luojan ajatuksia lainaten.
Hei! Kiitos mielenkiintoisesta tekstistä. Olen itse tutkimassa Personal Trainingia Suomessa opinnäytetyötäni varten. Kiinnostaisi tietää, mitkä ovat lähteesi tähän tekstiin ja löytyykö aiheesta lisää jostain muualtakin?
VastaaPoistaAurinkoista kevään jatkoa! :)
Moikka Marianna,
VastaaPoistaja anteeksi vastaukseni hitaus. Olen luonut uudet sivut tiinaranin.fi, jonne pääasiassa kirjoitan nyt ja tahdon unohtaa tämän blogin liian usein.
Olen kirjoittanut artikkelin kovasti omien kokemusteni ja FAF:n historian pohjalta, koska olin liki 12 vuotta FAF:n omistaja ja siinä sivussa kehitin PT-koulutusta ja toimintaa Suomessa.
Muita järjestöjä koskevat tiedot olen koonnut puhelinhaastatteluina ( Mikko Paunonen, Anssi, Erno jne. kaikki ovat henk.koht.tuttuja ja entisisä työkavereita ja osa meidän vanhoja kouluttajia.)
Jos kaipaat lisätietoja, laita minulle postia suoraan tiina@nextmove.fi