Salilla tai jumpissa ei tarvitse juosta joka päivä, eikä treeneissä viihtyä tuntitolkulla. Stepperin polkeminen tai juoksulenkillä maailman tappiin juokseminen ei ole järkevää, eikä elimistölle ystävällistä, vaan kuluttavaa.
Tuomas Kyrön sanontaa lainatakseni on pakko sanoa, "että kyllä minä niin taas mieleni pahoitin" tänään jumpassa, kun seurasin naisia, jotka jumppaavat 2-3 tuntia peräkkäin: ensin käydään jollain repivällä aerobictunnilla tekemässä "sinnepäin", sitten tehdään yksi lihaskuntotunti perään ja vähän lisää "sinnepäin" suorituksia ja lopuksi vielä yksi zumba kaiken kukkuraksi. Niin että onko siinä mitään järkeä? Ja miksi tällaista järjetöntä treenimäärää tehdään? Kuka tällaista opettaa ja mistä nämä ideat tulevat?
Kyllä pitää kieltänsä purra, ettei ihan joka kerta mene väliin ohjeistamaan, että "katso tekemistäsi peilistä, katso kehosi asentoa, keskivartalon hallintaa ja liikeratoja. Kaikille ei nimittäin ohjeistaminen sovi, eivätkä kaikki halua kuulla totuuksia. En kuitenkaan varmaan koskaa opi, enkä halua oppia katsomaan näitä asioita sormieni läpi.
Ja saman asian huomaan useamman uuden asiakkani kanssa. Henkilö on saattanut treenata monta vuotta salilla, juossut lenkkiä, käynyt jumpissa ja tehnyt kaikenlaista hyötyliikuntaa. Mutta kun aloitetaan yksinkertainen treeni vapailla painoilla, niin ei onnistu maastaveto,kylkilankut, eikä penkkipunnerrus, punnertamisesta puhumattakaan. Eli treeni aloitetaan aivan alusta ja keskitytään kehon hallintaan, linjauksiin ja oikean ryhdin hallintaan kaikissa liikkeissä ja alkuasennoissa.
Tämä on meidän kaikkien ohjaajien haaste, että vaadimme ja opetamme pohtaita liikeratoja, emmekä uhraa laatua määrälle.
"Yksinkertainen on kaunista!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti