Nina Vuorela ja Harri Niinikoski sohaisivat kusiaispesään tarttuessaan
akuuttiin asiaan HS:n pääkirjoituksessaan 24.8 ”Lapsen lihavuus on koko perheen
asia.” Toivon, että mahdollisimman moni vanhempi luki tämän artikkelin sinänsä
arasta ja tunteita herättävästä aiheesta.
Kirjoituksessa oli paljon tutkittua tietoa ja mielenkiintoisia havaintoja.Liikalihavuuden käsite on viimeisinä vuosina laventunut. Ylipaino on entistä hyväksyttävämpi asia ja käsite ”ylipainoinen” on häilyvä. Yhä useampi suomalainen on omasta mielestään hieman pyöreä, tukevoitunut, vankkarakenteinen tai raamikas. Painokäyrällä kaikki olisivat todellisuudessa ylipainoisia. Mutta kuten tutkijat artikkelissa totesivat, lihavuuden yleistyessä harva pitää itseään ylipainoisena, eikä myöskään tunnista näin lastensa lihomista. On hyväksyttävää ja katukuvassa niin yleistä, että jenkkakahvoja ei peitellä ja vatsa saa tulla reilusti vyötärönauhan yli. Ja lapsihan on terve, kun posket näkyvät myös takaapäin.
Mutta fakta on, että lihavasta lapsesta tulee hyvin usein lihava aikuinen ja lihavilla aikuisilla on melko usein ylipainoon taipuvaisia lapsia.
Kirjoituksessa oli paljon tutkittua tietoa ja mielenkiintoisia havaintoja.Liikalihavuuden käsite on viimeisinä vuosina laventunut. Ylipaino on entistä hyväksyttävämpi asia ja käsite ”ylipainoinen” on häilyvä. Yhä useampi suomalainen on omasta mielestään hieman pyöreä, tukevoitunut, vankkarakenteinen tai raamikas. Painokäyrällä kaikki olisivat todellisuudessa ylipainoisia. Mutta kuten tutkijat artikkelissa totesivat, lihavuuden yleistyessä harva pitää itseään ylipainoisena, eikä myöskään tunnista näin lastensa lihomista. On hyväksyttävää ja katukuvassa niin yleistä, että jenkkakahvoja ei peitellä ja vatsa saa tulla reilusti vyötärönauhan yli. Ja lapsihan on terve, kun posket näkyvät myös takaapäin.
Mutta fakta on, että lihavasta lapsesta tulee hyvin usein lihava aikuinen ja lihavilla aikuisilla on melko usein ylipainoon taipuvaisia lapsia.
Teen tämän asian parissa päivittäin töitä ja valtaosa asiakkaistani kokee juuri painonhallinnan
suurimpana haasteenaan. Monella on lukuisia laihdutusyrityksiä takana, mutta
pysyvä painonhallinta ei onnistu, koska väärin omaksutut ruokailutottumukset
istuvat sitkeässä. Tarvitaan satoja toistoja ja päättäväisyyttä, jotta
terveellisimmistä elintavoista tulisi osa arkipäivää. Vaikka tietoa
terveellisestä ravinnosta on laajasti tarjolla, on tapojen muuttaminen vaikeaa
ja kuten tutkijat totesivat, suurin este muutokselle on korvien välissä. Omasta
käytöksestä ei oteta vastuuta, eikä ymmärretä, että laihtuminen ja muutos
vaativat aikaa. Pitkäjännitteisyys ja määrätietoisuus puuttuvat ja mieluiten vuosien
saatossa hankittu 30 kilon ylipaino haluttaisiin poistaa lihavuusleikkauksella,
quick fix. Hieman kärjistetysti.
Vanhemmat, varmasti hyvää tarkoittaessaan siirtävät lapsille mallin mm.
lohtusyömisestä ja vaikkapa tavasta mumeltaa jotain pientä aina televisiota
katsellessa. Lapsilta ei uskalleta kieltää roskaruokia, eikä liiallista makean
syömistä. Vanhemmat eivät uskalla tai eivät ymmärrä kantaa vastuutaan ja olla
viisaampia aikuisia. Kunpa tämän asian saisi taottua niiden vanhempien päähän,
jotka ajattelevat, että sallimalla kaikenlaisia herkkuja ja ylenpalttista
hemmottelua lapselle on hyvä vanhempi ja osoittaa näin lapselle rakkautta. Vähintään yhtä paljon
rakkautta osoittaa opettamalla terveitä ja fiksuja valintoja ruokapöydässä ja
pistämällä lapset kävelemään, pyöräilemään ja vielä mieluiten niin, että liikkuisi
yhdessä lasten kanssa.
Vastuuta omien lastensa hyvinvoinnista ei voi ulkoistaa päiväkodeille tai
kouluille. Järkevä terveyskasvatus alkaa kotoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti